Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Etelä-Tyrvään Erämiehet ry on 1951 perustettu metsästysseura Sastamalan Sammaljoella.
Seuramme on Metsästäjäliiton Satakunnan Piiriin jäsenseura ja kuuluu Sastamalan riistanhoitoyhdistykseen.

Seuramme alueiden pinta-ala on tällähetkellä 6686 hehtaaria.
Alueemme on metsäistä maalaismaisemaa jonka läpi virtaa kylän nimikkojoki, Sammaljoki. Peltoalueet ovat keskittyneet kylän keskustan alueelle ja joen varrelle. Melko suuret yhtenäiset metsäalueet ovat pääsääntöisesti vanhoja kuusimetsiä, mutta vaihtelua on aina järjestelmällisistä talousmetsä-taimikoista pusikkoisiin jättömaihin ja rehevistä lehtoalueista kuiviin kankaisiin. Myös vanhoista, sahan koskemattomista ikimetsistä pääsee alueella nauttimaan. Kallioiset ja kivikkoiset maastot, melko isoine korkeuseroineen, ovat hyvin tyypillisiä.
Tyypillisiä riistaeläimiä ovat valkohäntäpeura, hirvi, rusakko, metsäjänis, orava, kettu, mäyrä, metsäpyy, metso sekä ilves. Metsäkauris-kanta on pieni, johtuen isoista metsäalueista ja isosta ilveskannasta. Euroopanmajava-kanta on runsastunut nopeasti ja majavan jälkiä ja syönnöksiä näkee paljon. Majavan pääsee usein näkemään joella tai joen penkalla, kunhan malttaa hiljaa odotella. Myös saukko on tuttu näky.
Kylän keskustan peltomailla, elelee pieni peltopyy-populaatio jota pidetään silmällä ja pyritään mahdollisuuksien mukaan tukemaan populaation selviytymistä.
Supikoira-kantaa pidetään kurissa ja tämä näkyy metsäkanalintujen melko hyvänä tilana. Alkuperäiset pienpedot; kettu, mäyrä ja näätä ovat myös Sammaljoen metsissä viihtyviä eläimiä.
Ylivoimaisesti näkyvin riistaeläin alueella on valkohäntäpeura, jonka kanta on runsas.
Uutena lajina villisika on näyttäytynyt viimeaikoina muutamia kertoja alueellamme ja seuran jäsenet ovatkin valppaina asian suhteen.
Susi-ja karhuhavaintoja on vuosittain.
Teeriparvet ovat yleistyneet viime vuosina ja parvien koko suurentunut. Metso- ja metsäpyy-kannat ovat pysyneet melko tasaisina ja populaatiot voivat hyvin. Lehtokurppa on yleinen riistalintu, joka kuitenkin useimmiten jää metsästäjältä saamatta, koska sen huikea suojaväri ja nopea, siksak-lento pelastavat sen hyvänkin ampujan holleilta.
Korpit ovat erittäin näkyvä osa Sammaljoen taivaita. Erämaisilla metsäalueilla korpeille riittää pesimäpuita ja iso valkohäntäpeurakanta pitää huolen, että haaskalinnuille riittää ravintoa. Palokärki, harmaapäätikka ja käpytikka tuovat metsiin omat rytminsä. Myös kuusia kuoriva pohjantikka ja aika-ajoin näyttäytyvä pikkutikka kuuluvat vakiokalustoon.
Laulujoutsenet ovat erittäin tyypillisiä metsälampiemme asukkeja. Samoilla lammilla pesivät myös telkät, sinisorsat ja tavit. Mustakurkku-uikku, sekä silkkiuikku kuuluvat myös alueen pesivään vesilinnustoon.
Metsähanhien esiintyminen on vähentynyt erittäin paljon, vaikka niitä ei ole täällä juuri koskaan metsästetty. Metsä- sekä merihanhia näkee nykyisin oikeastaan vain muuttoaikaan, kun parvet laskeutuvat pelloille syömään.
Usein taivaalla lekuttelee suuria petolintuja, kuten hiirihaukkoja ja kalasääskiä. Maakotka on vakiintunut alueelleemme ja merikotkia näkyy joka vuosi useampia. Metsäjärvien yllä sudenkorentoja pyytää nopeat nuolihaukat.
Huuhkajan kumea huhuilu, viirupöllöjen haukahdukset, helmipöllöjen puputus, lehtopöllön naukuna ja varpuspöllön kimakka reviiri kiljahdus ovat illan peurakytiksessä usein kuultuja ääniä.

©2018 Etelä-Tyrvään Erämiehet ry - suntuubi.com